Mikkelin Kehitysmaayhdistyksen blogi

Hei!

Lueskelin äskettäin edellisiä blogikirjoituksiamme ja naureskelin sille, että olen aloittanut kirjoitukseni lähes säännönmukaisesti pahoitteluilla kirjoituksien viivästyksistä. Ajattelin kuitenkin, että mitäpä sitä rikkomaan hyvää kaavaa, joten pahoitteluni tälläkin kertaa siitä etteivät tietoliikenneyhteydet pelanneet viimeisellä viikollamme Nepalissa ja blogi viivästyi. Tällä hetkellä kirjoitan tekstiä siis jo Suomenmaasta, jonne palasimme Elinan kanssa perjantai-illasta.

Viimeiset viikot Devichaurissa ja Nepalissa hurahtivat hurjalla vauhdilla ja jo toiseen kertaan joudun lyhyen ajan sisällä toteamaan kuinka lyhyt aika kolme kuukautta on, varsinkin niin mahtavassa maassa kuin Nepal. Mutta siirrymme asiaan.

Saimme vieraita Suomesta viimeiselle täydelle viikolle Nepalissa, sillä 11 kemalaista saapui viikoksi tutustumaan kohdemaan kulttuuriin ja projektin käytännön toteutukseen. Lauantaipäivän Holin ja matkalaisten väsymyksen vuoksi päätimme kuitenkin, että ryhmäläiset saisivat toipua päivän ajan ilman järjestettyä ohjelmaa, kukin tavallaan. Suurin osa valitsi nukkumisen, mutta muutamat virkeimmät olivat vielä illan päälle vierailleet Thamelissa. Sunnuntaina aaamupäivästä aloitimme Nepaliin tutustumisen Codefin toimistolta, jossa henkilökunta oli valmistanut meille esitelmän Codefin työstä koko maan alueella sekä seikkaperäisemmän presentaation Devichaurin projektista. Yhteisen keskustelutilaisuuden jälkeen siirryimme ruokailemaan Codefin kattoteranssille, jossa Kathmandulaisen naisryhmän jäsenet olivat kokanneet meille hurjan maukkaan ruoan Newarityyliin.Loppupäivänä tutustuimme vielä Kathmandun Durbar Squariin sekä Thamelin alueeseen. Seuraavana päivänä siirryimme itse kentälle…

Lähtö Codefille

Yaba pitää esitelmää LEAP-hankkeesta

Keittiömestarit Codefilla

Maanantai aamuna ryhmä pääsi ottamaan mittaa Nepalin tiestöstä, kun suuntasimme kulkumme kohti Devichauria. Allekirjoittaneen moottoripyörän rengas puhkesi kesken matkan, ja tulimme Elinan kanssa paikalle tyylikkäästi tunnin myöhässä. Jälleen luvassa oli hurmaava lounas kenttätoimistolle, josta siirryimme Ward 1:sen  koululla järjestettyyn kyläjuhlaan. Vastaanoton hulppeus hämmensi ja liikutti ryhmämme jäsenet täysin eikä kyyneliltäkään vältytty. Kuljimme kukitettuina kunniakujaa pitkin koululle, jossa pidettiin puheita eri tahojen toimesta, palkittiin 4.Wardin naisryhmäjäsenet aktiivisuudestaan sekä vapaaehtoiset terveystyöntekijät panoksesta projektille. Lopuksi tanssimme kaikki Tamang-rytmien tahtiin. Monelle meistä varmasti oli yllätys millaisella vieraanvaraisuudella meidät otettiin vastaan. Virallisen osuuden jälkeen tutustuimme koululle rakennettuun Eco-saniin ja teimme pienen kävelylenkin ympäri lähialueita. Tämän jälkeen suurin osa ryhmästä lähti takaisin Kathmanduun, joskin kaksi rohkeinta jäsentä jäivät minun, Elinan, Bikashin ja Minan seuraksi yön yli kylään.

Ryhmämme saapuu koululle

Virallinen juhlatilaisuus

Palkitut terveystyöntekijät

Raimo pitämässä Keman puheenvuoroa

Seuraavan aamun valjetessa Kemalaiset palasivat Devichauriin. Päivän ohjelmaan oli suunniteltu vesilähteiden kiertämistä pienimuotoisen vaelluksen puitteissa sekä Ecosaneihin tutustumista. Kuitenkin eräs Codefin työntekijöistä oli päättänyt toisin meiltä muilta salaa ja organisoinut hurjan määrän tapaamisia ympäri Devichauria. Allekirjoittaneen täytyy myöntää, etten ollut kovin tyytyväinen asioiden saamaan yllätyskäänteeseen, mutta minkäs teet, sillä olisi ollut todella törkeää olla menemättä tapaamisiin, joisssa paikalliset odottivat teen ja kukkakimppujen kanssa. Niinpä meidän täytyi muuttaa suunnitelmaamme (jonka tämä kyseinen Codefilainen oli tiennyt monta viikkoa) lennosta ja aloitimme hurjan tapaamisrumban ympäri Devichauria. Eri naisryhmien jäsenten tapaamisessa varmasti monella jäi päällimmäisenä mieleen ihmisten vieraanvaraisuus, mutta myös hurja kukkaseppeleiden määrä. Vaikka päivä oli henkisesti että fyysisestikin rankka meille kaikille, niin kuitenkin päivän päätteeksi kaikki ryhmän jäsenet olivat tyytyväisiä näkemäämme ja kokemaamme. Ryhmämme lääkäri Pekka Ruohonen tutustui Bikashin kanssa Devichaurin terveysasemaan ja suunnittelee alueelle lähtöä ensi syksyn aikana.

Pekka ja Kalle pohtivat biokaasumyllyn toimintaperiaatetta

Seitsemännen Wardin asukkaita

Vaelluksen tavoite saavutettu

Keskiviikon aamu levättiin ja kerättiin voimia Devichaurin uuvuttamiin jäseniin. Päivän ohjelma oli hyvin kevyt. Puolen päivän aikaan pääsimme vierailemaan Netifin (Suomen Ladun yhteistyökumppani ekoturismihankkeessa Kathmandun laakson alueella) toimistolla, jossa organisaation päämies Arun Sherstha antoi meille seikkaperäisen esitelmän ekoturismin haasteista ja mahdollisuuksista. Valitettavasti ryhmän vierailu Nepaliin oli sen verran lyhyt, ettemme päässeet tekemään pidempää vaellusta maan tarjoamissa mahtavissa maisemissa. Pekka ja Marja kuitenkin innostuivat niin, että päättivät liittyä lauantaina erään trekkiryhmän mukaan. Loppupäivän aikana söimme Patanin Bakery Cafessa (yritys, jonka työntekijöistä suurin osa on kuuromykkiä) maittavat lounaat ja shoppailimme Kopundolin alueen reilun kaupan liikkeissä.

Torstaina suuntasimme mikrobussin keulan kohti Bhaktaburin historiallista kaupunkia. Bikashin asiantunteva opastus temppeleiden ja kaupungin historiasta sai kehuja kaikilta ryhmän jäseniltä. Kuitenkin loppupeleissä taisimme käyttää enemmän aikaa shoppailuun kuin kulttuuriin Aika rientää ja torstai-ilta oli viimeinen osalle ryhmän jäsenistä Nepalissa tämän reissun puitteissa. Mieltä ja sydäntä lämmitti kovasti, sillä ryhmäläiset tahtoivat tarjota meille illallisen Dwarika hotellilla. Illanvietto venyi Nepalilaisittain pitkäksi ja olimme takaisin asunnollamme vasta hieman ennen puolta yötä.

Bhaktaburia

Illanviettoa Dwarikassa

Perjantaina aloitimme aamun tutustumalla Boudanathin stupaan, joka on yksi maailman suurimmista Buddhalaisista temppeleistä. Kulttuurikierroksen jälkeen siirryimme takaisin Dwarikalle, jossa pidimme usean tunnin workshopin Devichaurin tilanteesta, johon myös projektipäällikkö Yaba osallistui. Kirjoitan aivoriihen lopputulemat erilliseen blogitekstiin hieman myöhemmin, jahka saamme Elinan kanssa yhdistettyä muistiinpanomme järkeväksi kokonaisuudeksi Loppuillasta teimme vielä pienen kävelylenkin Pashupatinathin temppelialueelle, jossa pääsimme seuraamaan hautajaisia sekä konserttia Shivan kunniaksi.

Launtaipäivänä pieneksi sulanut ryhmämme (osa ryhmän jäsenistä lähti takaisin Suomeen lauantaiaamusta) tutustui Swayambhun temppelialueeseen ja loppupäivän käytimme Kopundolissa tehden vielä viimeisiä ostoksia. Sunnuntaina viimeisetkin ryhmän jäsenet lähtivät Suomeen ja myös meillä paluupäivä alkoi olla (hälyyttävän?) lähellä. Kiitoksia kaikille reissulla olleille, viikko jäi varmasti ikimuistoiseksi kaikille! Toivoisin että ryhmän jäsenet kirjoittaisivat blogiin myös henkilökohtaisia kokemuksiaan viikosta, jotta saisimme lukea tarkempaa kuvausta matkan vaiheista.

Viimeiset päivät käytimme Elinan kanssa tapaamalla ystäviämme, vierailemalla vielä kerran Devichaurissa ja valmistautumalla kotiinpaluuseen. Uskon puhuvani molempien puolesta jos sanon, että kotiinpaluu koitti liian aikaisin. Niin paljon tuntui vielä jäävän tekemättä ja niin monia hyviä ystäviä jäi Nepaliin. Kiitämme kaikkia niitä tahoja ja ihmisiä jotka mahdollistivat meille ikimuistoisen matkan tuohon uskomattomien maisemien ja kulttuurin sekä erityisesti maailman ystävällisimpien ihmisten maahan. Aion ehdottomasti palata Nepaliin vielä jonakin päivänä.

Kiitos, Dhanyabad!