Yksi asia minkä olen matkallani oppinut on että selvä heikkouteni on tämä blogi. Lupailin alussa kirjoittavani tänne viikon välein, mutta näin siinä sitten kävi en ollutkaan sellainen kynäilijä kuin luulin. Ensimmäiseksi kerraksi olen kuitenkin tyytyväinen tähän blogiin. Pääasia että nyt se muuri on ylitetty ja uskaltauduin jakamaan omia ajatuksiani kaikille blogin välityksellä.

Sitten hieman viime blogin ja KEMA:n monitoroijien (Heljä ja Kalle) jälkeisestä ajasta. Vierailimme uudelleen Pokharassa, kaksi lisäkäyntiä kentällä, vesiasioissa läänin toimistolla sekä viimeinen kokous CODEF:in kanssa.

Heljän ja Kallen monitorointi vierailun jälkeen lähdimme Antin ja CODEFin edustajien kanssa vierailulle Rambolin hankkeeseen Shangjan lääniin. Tätä samaa vierailua yritimme jo aikaisemmin järjestää, mutta yleislakot estivät liikkumisemme kaupunkien välillä. Nyt sitten onnistuimme ja pääsimme turvallisesti perille. Aloitimme maanantai iltapäivällä vierailun Pokharassa hankkeen päätoimistolla, jossa meille pidettiin esittely organisaatiosta. Tiistai aamuna suuntasimme Pokharassa nokkamme kohti viereistä Sangjan lääniä, jossa kohdekylämme sijaitsi.

Matka kylään kesti yhteensä 4 tuntia. Aluksi tie oli mutkikasta asfalttipäällysteistä vuoristotietä mutta puolet ajasta ”pottupeltoa”. Loppua kohti tie vain muuttui vaikeakulkuisemmaksi ja lopuksi keskivauhtimme oli 5 -10 km/h. Tuntui että olemme ennemminkin safariajelulla kuin menossa vierailemaan minkäänlaisessa projektissa. Vuoristotiet olivat hädin tuskin auton levyisiä ja nousut tuntuivat välillä yli 45 asteisilta.

Vihdoin kun olimme kiivennet lähes kilometrin korkeammalle saavuimme huipulle, jossa meitä odotti vastaanotto seremonia. Meidät kukitettiin, syötettiin, jonka jälkeen keskustelimme kylähankkeesta ja kuinka se on auttanut ja muuttanut asenteita. Kylä kyllä vaikutti hyvin siistiltä ja edistyneeltä. Sitten aloitimme siirtymisen seuraavaan kylään hieman alempana vuorenrinteellä. Kävimme vierailemassa paikallisen perheen kotipihalla jossa oli paikalla myös muutama muu kyläläinen. Keskustelimme ja esitimme heillekin kysymyksiä. Tämäkin kylä näytti hyvin edistykselliseltä verrattuna moniin muihin Nepalilaisiin syrjäkyliin.

Keskiviikkona aamupalan jälkeen pidimme kokouksen jonka aiheina olivat kylien tilanne ja tulevaisuus. Keskustelimme myös projektien ongelmista kylissä. Tämän jälkeen lähdimme 45 min ajomatkan päässä sijaitsevaan kylään paikallisen läänin johtokunnan kanssa. Kylässä oli juuri saatu päätökseen vuosia kestänyt vedenjakelu ja sanitaatio projekti. Meille ei kerrottu mitään etukäteen kylässä tapahtuvasta ohjelmasta. Kun saavuimme paikalle meitä odotti suuri ihmisjoukko kukkien ja musiikin kera. Kävelimme suuren saattueen kanssa kylän läpi ja pysähdyimme kyläkoululle. Koululla pidettiin puheita, tanssittiin, laulettiin ja syötiin. Tämä jälkeen vaihdoimme yhteystietomme paikallisen organisaation edustajien kanssa ja aloitimme matkamme takaisin kohti Kathmandua.

Myöhemmin samalla viikolla vierailimme vesiasioissa omassa projektissamme Devichaurissa. Lähdimme tekemään kyselyä wardille 5 olisivatko ihmiset siellä halukkaita perustamaan vesiryhmän yhteistyössä wardien 4 ja 6 kanssa. Yhteistyön avulla heillä olisi mahdollisuus saada vedenjakelusta vastaava läänintason toimisto kiinnostumaan alueen vedenjakelun kehittämisestä. Yhteistyö lisäisi yhteisön näkyvyyttä ja antaisi heille myös paremmat mahdollisuudet selviytyä tulevaisuudessa kun organisaatiot lopulta poistuvat alueelta.

Seuraavana päivänä kävimme wardilla 8, jossa oli paikalla henkilöitä myös wadilta 9. Teimme heille saman kyselyn koskien wardien välistä yhteistyötä wardien 8 ja 9 osalta.

Keskustelut wardien välisestä yhteistyöstä ovat edelleen kesken ja siirsimme vastuun siitä paikalliselle organisaatiolle (CODEF). CODEF hoitaa asian loppuun saakka ja varmistaa että nämä ryhmät saavat tarvittavaa apua asian eteenpäin viemisessä.

Viimeviikolla vierailimme vedenjakelusta vastaavalla läänintason toimistolla. Tapasimme vastaavan insinöörin ja kävimme kaksituntisen keskustelun Lalitpurin vedenjakelun tilanteesta. Pääsimme hieman paremmin perille kuinka asiat hoidetaan siellä päin.

Toiseksi viimeisenä päivänä pidimme CODEFille briefin työstämme Devihaurin kylässä. Kävimme läpi työmme, toimme esille mielipiteemme ja keskustelimme tulevaisuudesta. Tilaisuus ruokailuineen kesti noin 6 tuntia ennen kuin olimme matkalla takasin hotellille.

Kenttätyömme on nyt ohi ja raportin kirjoittaminen jatkuu vielä kuukauden verran. Tulemme tällä viikolla pitämään palaveria KEMAn kanssa Mikkelissä. Syyskuussa pidämme vielä Mikkelin ammattikorkeakoululla esityksen työstämme… tervetuloa seuraamaan. Tarkemman ajankohdan ilmoitamme blogi - sivustolla myöhemmin.

Tämä on todennäköisesti viimeinen blogikirjoitukseni mutta tulemme varmasti vielä näkemään eri merkeissä Keman projekteissa.

-Jarkko-

Kenttätyö eli huussien ja vesilähteiden kartoitus ja paikannus on saatu päätökseen ja jäljellä on enää koulutukset Devichaurissa muutaman wardin koulussa. Meillä on tarkoitus antaa koulutusta perushygieniasta, veden puhtaudesta yms. Osallistumme kyläläisten keskuudesta muodostettujen water user groupien kokouksiin ja tulemme tenttaamaan muistuuko kyläläisille mieleen Elinan aiemmin antamat opit veden puhtauden testaamisesta.

Viime lauantaina Heljä ja Kalle saapuivat Kathmanduun monitoroimaan KEMA:n hanketta. Heti maanantaina suuntasimme aikaisin aamulla kohti Devichauria. Koko päivä vierähti ward 8. ja 9. Tutustuen. Vierailimme 8.wardin koululla ja saimme kuulla mielenkiintoisia keskusteluja naisryhmän toiminnasta, muutaman yksittäisen naisen kokemuksista pienlainojen käytöstä sekä toiveista, joita naisilla on KEMAn tukea ja naisryhmien toimintaa kohtaan.

Tiistaina vierailimme CODEF:n kenttätoimistolla ja osallistuimme vapaaehtoisten terveysneuvojien kokoukseen sekä keskustelimme läänin edustajien kanssa heidän osuudestaan ja kehitystyöstään Devichaurin kylässä. Keskiviikkona Heljä ja Kalle kävivät tervehtimässä CODEF:n työntekijöitä täällä Kathmandun toimistolla. Kiirettä on heilläkin pitänyt muutaman ”vapaa päivän jälkeen” lähdemme huomenna aikaisin näillä näkymin viimeiselle kenttäkäynnille kauimmaiselle 7.wardille. Todennäköisesti Heljän ja Kallen työt jatkuvat vielä ensiviikkoon mutta toivottavasti heille jää aikaa myös hieman rentoutua ja kierrellä ympäri Kathmandu Valleyta.

Jarkko, Antti

Chitwanissa onnetar oli meille suosiollinen; heti tutustumiskävelyllä kohtasimme sarvikuonon, krokotiilin, kauriita ja monia erilaisia lintuja. Seuraavana aamuna aloitimme puolentoista päivän mittaisen viidakkokävelyn, jonka aikana yövyimme viidakko lodgessa. Safari oli erittäin mielenkiintoinen ja mieleenpainuvimpia kokemuksia olivat huulikarhujen (sloth bear) kohtaaminen muutaman kymmenen metrin etäisyydeltä sekä retkilounaan nauttiminen joen varrella viidakossa sarvikuonon päivän paistattelua katsellen.

Chitwanissa ollessamme otimme osaa myös Holi-festivaaliin, paikalliseen värien juhlaan. Juhlan päätarkoitus on päivän aikana värjätä kasvot, hiukset ja siinä samalla myös vaatteet erilaisilla jauheväreillä, kulkea kaduilla värikkäänä ja toivotella vastaan tulijoille ”Happy Holi”. Mukava kokemus J Teimme vielä Chitwanin retken lopuksi elefanttisafarin, jolloin pääsimme seuraamaan sarvikuonopariskunnan sekä äidin ja vauva sarvikuonon tekemisiä pitkän tovin aitiopaikoilta, elefantin selästä.

Chitwanista jatkoimme matkaamme kohti Pokharaa. Vuokrasimme Jarkon kanssa polkupyörät, joilla kiertelimme päivän ajan ympäri Pokharaa. Tätä voimme suositella lämpimästi kaikille, jotka aikovat vierailla Pokharassa. Tiet ovat mainioita pyöräilyyn, eivätkä välimatkat ole liian pitkiä. Auringon nousu Sarangkotissa on myös kokemisen arvoinen. Himalajan vuoristo on henkeäsalpaavanäky aamuauringon ensisäteiden alkaessa valaista vuorten rinteitä.

Seuraavana päivänä olikin sitten moottoripyörien vuoro. Vuokrasimme kaksi moottoripyörää ja lähdimme ajelemaan pääteitä pitkin, vailla sen tarkempaa määränpäätä. Ajoimme ylös kauniille World Peace Stupalle ja ihastelimme alapuolellamme kiiltelevää Phewa järveä.

Viikon reissun jälkeen olikin aika palata hetkeksi takaisin Kathmanduun. Jatkoimme kuitenkin pian Jarkon kanssa matkaa kohti The Last Resortia, jossa kumpikin meistä uskaltautui hyppäämään swing-hypyn 160 metrin korkuisen kanjonin poikki kulkevalta sillalta. Tältä sillalta hypätään maailman korkeimmat swing-hypyt! Tunnetta, joka valtaa, kun ottaa askeleen kohti yli 100 metrin vapaata pudotusta, ei pysty sanoin kuvailemaan. Voi vain todeta, että tunne hypyn jälkeen on uskomaton! Suosittelen

Telttayön jälkeen teimme vielä koskenlaskun, joka oli sekin mahtava kokemus ensikertalaiselle todellisten haasteiden ja hyvän ”souturyhmän” vuoksi. Harmillista oli se, että juuri kun aloimme veneessämme ryhmänä saada melonnan sujumaan, olimmekin tulleet päätepisteeseemme. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.. missä ikinä seuraava mahdollisuus koskenlaskuun tarjoutuukaan.

Näin vierähti muutaman viikon mittainen lomamme. Näiden kokemusten jälkeen olikin hyvä palata töihin ja aloittaa Heljän ja Kallen perehdyttäminen projektin saloihin :) .

Anna

Sunnuntaina lähdemme Pocharaan tutustumaan suomalaisjohtohtoiseen organisaatioon, joka työskentee veden ja sanitaation kanssa. Tältä reissulta odotamme paljon ja uskomme, että sieltä saatua tietoa voidaan myös hyödyntää meidän organisaation kehittämisessä.

Pocharan reissun jälkeen pidämme pienen loman ja lähdemme tutustumaan Nepaliin vähän tarkemmin. Tarkoituksemme on ainakin vierailla Chitwan kansallispuistossa. Chitwan on Nepalin ensimmäinen kansallispuisto ja siellä on mahdollista nähdä muun muassa tiikereitä ja sarvikuonoja.

Täällä alkaa olla jo sen verran myöhäinen ilta, että täytyy ruveta pakkailemaan valmiiksi huomiselle. Vietämme kentällä yön joten ainakin makuupussi, hammasharja ja taskulamppu pitää muistaa ottaa mukaan.

Antti

Viime blogista on ehditty vierailemaan Devichaurin kylässä muutaman kerran ja viety projektia eteenpäin. Anna on ehtinyt tekemään jo parikymmentä haastattelua Devichaurilaisille naisille kylän eri osissa ja tavoitteet hänen osalta on saavutettu. Anna aikoo kuitenkin jatkaa haastattelujen tekemistä, koska aikaa on vielä jäljellä. Antin kanssa olemme kartoittaneet yli puolet Devichauriin kylään rakennetuista ecosan vessoista, niiden toiminnasta sekä haastattelimme omistajia. Kylässä olemme kiertäneet lähes kaikki vesilähteet ja vesitankit, joista vesi jaetaan edelleen kotitalouksiin. Kartoitamme lähteiden kokoa, tankkien kuntoa ja mahdollisten uusien tankkien tarpeellisuutta sekä eri malleja. Olemme ottaneet lähteiden ja tankkien koordinaatit gps:llä ylös, jotta voimme myöhemmin liittää tarkat paikatiedot kartalle. Antin kanssa veden ja sanitaation kartoittaminen vaatii kaksi vierailua Devichaurin kylässä, jonka jälkeen aloitamme koulutuksen kouluissa, water wacher ryhmille sekä seuraamme projektin etenemistä vessojen osalta.

Jospa nyt samalla kertoisin hieman kokemuksia vapaa ajalta. Viimeiset 5 päivää on ollut aika hiljaiseloa töiden suhteen, koska täällä on vietetty erilaisia kansallisia pyhäpäiviä. Olemme myös ehtineet vierailemaan paikallisissa tapahtumissa esim. Newari ”expossa”, joka oli Newarien asuttamalla alueella. Kylän kaduilla järjestetyssä expossa esiteltiin Newarien historiaa, kieltä, musiikkia ja taidetta. Myös kerran illalliselta palatessamme jäimme ihmettelemään aukiolle pystytettyä telttakompleksia. Kyselimme tapahtumasta ja yhtä äkkiä yksi tapahtuman järjestäjistä kutsui meidät sisään… ja huomaamattamme olimme vieraina tuntemattomien ihmisten häissä:)

Erikoisimpana ja mielen kiintoisimpana juhlana täytyy mainita Shiva jumalalle pyhitetty päivä Pashupatinath temppelillä (Hindujen juhla). Kävijöitä tässä juhlassa oli paikallisten mukaan jopa 400 000. Pyhiinvaeltajia oli saapunut tapahtumaan ympäri maailmaa. Saavuimme itse tapahtuma-alueen laitamille illan hämärtyessä, jolloin paikka alkoi auringon laskiessa muuttua pimeäksi ja ruuhkaiseksi värikkäiden valojen loistaessa ympärillämme. Ihmettelimme paikan päällä ihmisjonoja jotka olivat satojen metrien mittaisia. Noin tunnin seikkailun jälkeen löysimme portin, jossa parveili ihmisiä, joita sotilaat estivät menemästä jonnekin. Menimme lähemmäs ja yksi sotilaista nosti köyttä ja osoitti meille että olemme vapaat menemään ohi väkijoukosta, sen enempää miettimättä menimme sisään alueelle. Muutamien porttien ja sotilaiden jälkeen alkoi pikkuhiljaa selvitä että olimme päässeet näiden satojen metrien mittaisten jonojen ohi temppelialueelle, jossa pyhä tapahtuma oli meneillään. Edelleen tuhansien ihmisten mittaiset jonot jatkuivat ja meitä ohjattiin turvalliselle alueelle seuraamaan tapahtumaa loistavilta näköalapaikoilta. Tapahtuma vaikutti kaaosmaiselta, mutta kuitenkin hallitulta sellaiselta. Tunnelma ja alue olivat sanoin kuivailemattomia. Temppelien muurit, kalliot ja puut olivat ainoastaan valaistu eri värisillä valoilla. Pyhät miehet lauloivat rukouksiaan ympäriinsä sytytettyjen nuotioiden ympärillä. Ehkä omituisin asia oli kuolleiden ihmisten polttaminen alttareilla joenvarrella (vanhan ajan krematorio).

Viimeisimpänä menimme temppelialueella sijaitsevaan taloon, jossa muita ihmisiä ei juurikaan ollut, vain muutama kauempaa saapunut vaeltaja ja alueella asuvat oppaat. Tässä talossa majaili Yogi, jonka seurassa istuimme ja meille tarjoiltiin ruokaa sekä juomaa. Yogi on pyhämies, joka on jättänyt kaiken maallisen omaisuutensa, perheensä ja elää selibaatissa koko elämänsä jumalaa kunnioittaakseen. Ruokailun jälkeen olimme olleet alueella jo 4 tuntia, alkoi olla todella myöhä ja oli aika lähteä juhlivan väkijoukon läpi tilaamaan taxia takaisin asunnolle. Kokonaisuudessaan maind blowing experience.

Näiden kokemusten jälkeen olen saanut aivan erilaisen kuvan tästä kulttuurista ja kuinka erilasia tapoja ihmisillä voi olla eripuolilla maailmaa. Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen on virtaa taas jatkaa projektia, joka on saavuttanut meidän osalta puolivälin. Odotamme samalla vastausta toisesta projektista Pokharasta (Suomalainen projekti), jotta voisimme mennä vierailemaan ja katsomaan kuinka asioita heillä hoidetaan.

Pahoittelut puuttuvista kuvista blogissa. Kuvia on tullut näppäiltyä jo toista tuhatta mutta blogi-sivusto ei ole suostunut niitä lataamaan… jatkan yrittämistä ja toivottavasti onnistun niin saisitte jotain nähtävää matkalta.

Kuulumisiin…

-Jarkko-

Ensimäisen viikon aikana olen vieraillut kahdesti Devichaurissa. Näiden käyntien satona voin mainita 4 yksilöhaastattelua kylän naisten kanssa, kahden organisaation edustajan haastattelut ja kymmenet kuvat upeista Himalajan lumihuippuisista vuorista, joiden voi kirkkaalla säällä nähdä kokoavan Kathmandun reunamilla. Jo neljän haastattelun jälkeen minulle on käynyt selväksi, että sekä naisryhmien sisällä myönnetyt pienlainat, CODEF:n mikrolainarahastosta ja kylän naiskooperatiivista saadut lainat ovat kyläläisten mielestä erittäin tervetulleita. Naisten mahdollisuus vaikuttaa perheen tulonhankintaan ja taloudelliseen hyvinvointiin on myös selvästi parantanut naisten yleistä asemaa sekä perheiden että koko yhteisön sisällä. Naisia kuunnellaan enemmän, heidän mielipiteitään kysytään ja arvostetaan sekä heidän itsetuntonsa on kohonnut oman taloudellisen vaikutusvallan myötä. Tämä kaikki on positiivista ja toivottavaa kehitystä, mutta toiminta naisryhmissä ja lainojen takaisinmaksu paineet lisäävät myös selvästi naisten työmäärää ja heidän ”vapaa-aikansa” vähenee entisestään.

Minulla on onni saada tehdä työtä täällä Nepalissa samanaikaisesti Jarkon ja Antin kanssa! Liikumme poikien kanssa melko tiiviisti yhdessä ja jaamme ajatuksia siitä, miltä meistä kehitysyhteistyö täällä Nepalissa vaikuttaa. Erityisesti mielipiteiden ja erilaisten näkökulmien vaihtaminen Devichaurin kylään ja LEAP-projektiin liittyvien on mielestäni tärkeää kokoprojektin ja mukana olevien järjestöjen yhteistyön kehittämisen kannalta.

Nepali on erittäin mielenkiintoinen maa. Täällä on erittäin paljon hyvää ja positiivista kehitystä nähtävissä, mutta myös paljon ongelmia ja asioita joihin maan sisäisesti tulisi puuttua. Olen onnekas saadessani tutustua Nepaliin, Devichaurin kylään ja kaikkiin näihin ihaniin, ystävällisiin ihmisiin. Haluankin kiittää Kemaa ja erityisesti Raimoa siitä, että antoi myös minulle mahdollisuuden tulla tekemään tutkimustani LEAP-projektiin liittyen.

Anna

Pahoittelin jo vähäistä kirjoittamistani blogiin mutta silti paljon on tapahtunut projektin suhteen ja sairasteltukin on. Nyt on sitten saatu koko ”rähinäryhmä” koolle Suomesta tekemään tutkimusta ja antamaan omia näkemyksiämme projektin etenemiselle. Antti saapui auttamaan minua 2 viikkoa sitten ja Anna saapui Helsingin uni:sta viimein mikrolainoja selvittämään 4 päivää sitten.

Projektimme etenee mutta vauhti ei kyllä päätä huimaa (verrattuna Suomen työmoraaliin), koska tilanne täällä ei ole niin yksiselitteinen ja vaikka maassa maan tavalla työskennelläänkin voimme silti yrittää auttaa heitä ymmärtämään ”mitä enemmän sitä enemmän” periaatteen. Täytyy nyt vetää raja tässä vaiheessa kaupunkilaisten ja maajussien välille. Tilanne on päinvastainen Suomeen verrattuna. Kaupunkilaiset tekevät täällä kaikkensa saadakseen töitä kun taas maalla pelataan mieluummin korttia Hommat hoidetaan niin hitaasti täälläpäin että tuntuu välillä kuin ”pää räjähtäisi” kaikista niistä ideoista, joita voitaisiin toteuttaa mutta kun ensimmäinenkin on vielä vaiheessa Organisointi on vielä lapsen kengissä sitä parantamalla saataisiin tehoa tähän koneeseen, jossa olisi potentiaalia ja polttoainetta todella pitkälle (yleensä Nepalissa). Osittain ongelman kunnollinen ymmärtäminen on myös minusta kiinni, koska saavumme Euroopasta, jossa tehokas organisointi on viety todella pitkälle ja sääntöihin totumme jo pienestä lähtien. Vaikeutena on myös yksittäisten ihmisten ajatusmaailman ymmärtäminen. Mikä tekee näistä maalaisista niin pelokkaita uusille asioille?…mutta yritetään vakuutta heidät että muutos voi olla hyvästä.

Päättelemme juuri kokousta ja minä samalla kirjoittamista. Jatkamme keskustelua parin paikallisen nuoren miehen kanssa siitä, kuinka tämä projekti kokonaisuudessaan ja heille tarjotut palkalliset työmahdollisuudet voivat parantaa heidän elintasoaan ja koko yhteisön hyvinvointia.

Palaillaan…

-Jarkko-

Olemme kiertäneet kaikki osat Devichourin kylästä. Olemme
tutustuneet kyläläisiin ja oppineet ymmärtämään paikallista ajattelu maailmaa
ja kulttuuria. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja kävimme yhden pojan miehuus
juhlissa syömässä. Välillä vaikuttaa, että jossain on juhlat joka päivä ja
onkin mukava huomata kuinka ihmiset jaksavat olla iloisia rankasta arjesta
huolimatta. Osaksi juhlien määrä johtuu myös siitä, että täällä on otollinen
aika mennä naimisiin. Joten häitä näkeekin lähes päivittäin. Asuntomme
ulkopuolella on nyt juhlittu naapurin häitä kaksi päivää.

Liikkuminen Devichourissa on ollut välillä rankkaa, koska
joka paikkaan ei pääse teitä pitkin. Joihinkin osiin kylää on joutunut tekemään
aika pitkiäkin vaelluksia. Rankimpia vaelluksia ovat olleet matkat
vesilähteille. Vesilähteet ovat yleensä korkealla vuoristossa ja nousut niille
ovat rankkoja, mutta palkitsevia. Toisinaan ei ole ollut edes kunnollista
polkua ja välillä osa polkua on karannut altakin. Joten todella varovainen
täytyy olla ja siksi matkan teko onkin ollut monesti hidasta.

Edellisestä kerrasta kun olin Nepalisa on kulunut jo paljon
vuosia, mutta silti elämän meno täällä on säilynyt aika samanlaisena.
Aikasemmin olen käynyt täällä vain matkustamassa enkä ole tiedostanut maan
ongelmia. Nyt täällä juteltuani paikallisten kanssa olen alkanut ymmärtämään
miksi muutokset tapahtuvat täällä niin hitaasti. Korruptio jyllää ja Nepali on
muutenkin aivan liian riippuvainen muista maista kuten Intiasta ja Kiinasta. Ihmiset
täällä kuitenkin esittävät tyytymättömyytensä ja yrittävät puuttua asioihin. Kahden
viikon aikana täällä on ollut jo useampikin mielenosoitus. Ihmiset ovat
lakkoilleet ainakin polttoaineen hinnan korotusta vastaan ja sähkön jakelun
leikkauksia kohtaan. Täällä tosiaankin on sähkönjakelu hoidettu niin, että vain
tiettyihin kellonaikoihin tulee sähköä tietylle alueelle. Myöskin päivittäin
näkee pitkiä jonoja polttoaineen jakelupisteisiin, koska polttoaineesta on
pulaa, eikä sitä ole saatavissa läheskään koko ajan.

Myöskään perineisiltä vatsapöpöiltä ei ole vältytty. Olimme
Jarkon kanssa eilisen päivän pääosin sängyssä. Vatsassa velloi ja ruoka ei ole
pysynyt sisällä. Nyt kuitenkin voimme jo paremmin. Alamme siis tottumaan
paikalliseen bakteerikantaan. Tähän onki hyvä lopettaa tältä kertaa ja lähteä
täyttämään mahaa paikallisilla pöperöillä.

Antti Soininen

Hei kaikille

Terveiset Kathmandusta. Olen Antti Soininen ja olen toisen vuoden ympäristöteknologian opiskelija Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Tämä on nyt kolmas iltani Nepalissa. Matkani suomesta alkoi kuumeisessa flunssassa. Nyt oloni on jo suhteellisen normaali ja olen tänään jaksanut käydä katsomassa kaupunkia.

Edellisestä matkastani Nepaliin onkin jo menny pitkä tovi. Kävin täällä aikoinaan kun tätini asui ja työskenteli täällä. Olen pyörinyt myös muulla päin maailmaan käyden noin sadassa maassa.

Tehtäviini Devihour:ssa kuuluu muunmuassa käymälöiden kunnossapito ja varmistaa niiden toiminta myös jatkossa. Myöskin jätteiden jälleenkäyttön selvitys on osa työtäni. Olen ammattikoulutukseltani media-assistentti ja sitä koulutusta ja hankittua työkokemusta vasten teen Kemalle markkinointimateeiaalia.

Keskiviikkona eli kahden päivän päästä lähden ensimmäistä kertaa kentälle eli tutustumaan Devihour:iin. Odotan sitä jo innolla ja uskon, että se valottaa minulle työnkuvaani paremmin.

Mutta tarinoin lisää kun tulee uutta kerrottavaa ja sitähän tulee.

Antti Soininen

Taitaa olla aika esitellä itseni tällä blogilla. Olen jo kolmatta päivää Kathmandussa. Ihmiset jotka ette vielä tunne minua niin olen Jarkko karjalainen ja opiskelen Mikkelin ammattikorkeassa ympäristöteknologiaa toista vuotta. Sivustolle olisi tarkoitus viikottain kertoa kuulumisia niin projektin etenemisestä että kokemuksista yleensä. Kuviakin laitan parhaani mukaan

Matkustamiseni on tähän mennessä rajoittunut Eurooppaan, joten olen innolla odottanut pääsyä Aasiaan. Olen aikaisemmin tehnyt omatoimisia matkoja pitkin poikin Eurooppaa, asunut ja työskennellyt pisimmillään lähes parikin vuotta Italiassa. Mutta tämänkertainen matka varmasti vaatii työnpuolesta täysin erilaista ajattelua ja asennoitumista jo pelkästään kulttuuri erojen ja kielimuurin vuoksi.

Matkani tarkoituksena Nepalin Devihour:ssa (n.25 km kathmandu:sta) olisi jatkaa edellisten opiskelijoiden aloittamaa työtä. Tehtäväni liittyy puhtaaseen juomaveteen. Hoitaa ja kehittää jo aloitettujen water - watcher ryhmän toimintaa ja varmistaa että lähtiessäni ryhmät pystyisivät toimimaan omatoimisesti. Sekä tulen tarkkailemaan veden jakelu järjestelmien toimintaa, huolto mahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia huolto ryhmien perustamiseen. Toisena asiana on sanitaatio ja jo rakennettujen kompostikäymälöiden toiminta, tilanneraportti ja neuvontaa huollosta tarpeen tullen. Tarkennan tehtäviäni myöhemmissä blogi kirjoituksissani, koska luulen että paikan päällä pakallisella järjestöllä on vielä sanottavansa tehtävistäni. Kentällä tilanne tulee aukeamaan paremmin.

Saapuminen Nepaliin:

Lennot Helsinki – Kathmandu menivät ongelmitta. Saapuminen Kathmanduhun oli lämmin +17 astetta Sitten saapui se yö taisi olla pakkasen puolella ja ei lämmitystä asunnossa, makuupussi tuli tarpeeseen. Kävin ensimmäisenä iltana pienestä väsymyksestä huolimatta paikallisen projektin kenttä koordinaattorin (meniköhän titteli ihan oikein?) Yaban perheen luona illallisella. Söimme paikallista ruokaa kanaa, riisiä ja jotain tulista mutta hyvää kastiketta.

Eilinen vapaa päivä meni Kathmandussa kierrellen ja katukauppojen määrä tuntuu olevan loputon. Mitään en vielä ostanut paitsi momo:ja söin Tuntuu olevan kaikkien mieleen löytyy joka paikasta missä ruokaa tarjoillaan.

Tänään kävin esittäytymässä paikallisella toimistolla ja tutustumassa väkeen. Kerroin terveiset kaikilta kemalaisilta. Muuten päivä on mennyt koneen edessä, mutta huomen aamulla olemme ensimmäistä kertaa lähdössä sitten itse tapahtumapaikalle Devichour:iin… jännä nähä miltä siellä näyttää… palaillaan!

Hyvää ja hauskaa alkanutta uutta vuotta kaikille!

Terveisin Jarkko from Patan, Nepal